Financial Times kirjoittaa  brittien öljyntuotantokyvyn olevan vaarassa talouskriisin takia. Uusien öljyesiintyminen etsintä on romahtanut. Ellei etsintä vilkastu, Pohjanmerestä saadaan öljyä paljon lyhyemmän aikaa, kuin on laskettu. Perussyy on Pohjanmeren korkeat tuotantokustannukset, jotka tekevät toiminnasta öljyn nykyhinnoilla kannattamatonta.

Kun toiminta ei kannata, ei ole myöskään mahdollista pitää porauskalustoa ja ihmisiä odottamassa - siksi kerran päätetty tuotannon alasajo on hyvin hidasta muuttaa uudeksi ylösajoksi. Kapasiteettia uhkaa nyt laman seurauksena poistua pysyvästi. Jos niin käy, se laskee nopeasti tulevan tuotannon maksimimäärää ja jäljellä olevia toimintavuosia.

Ehtyvät kentät vaativat jatkuvasti uusia koeporauksia ja uusien esiintymien käyttöönottoa, jotta tuotantoa voidaan ylläpitää. Pohjanmeren tuotanto laskee joka vuosi joka tapauksessa, eikä tätä käännä mikään. Mutta nyt laskuvauhti uhkaa kiihtyä hälyttäväksi, ellei uusien esiintymien etsintä aktivoidu. Pahimmillaan tämä tarkoittaa brittien öljyntuotannolle kolmanneksen tai jopa puolet lyhyempää elinikää kuin vielä muutama vuosi sitten laskettiin. Maailmalle se tarkoittaa vähemmän öljyä poliittisesti vakaasta lähteestä.

Shell ilmoitti lopettavansa investoinnit useimpiin uusiutuviin energianlähteisiin, joiden tutkimuksessa ja kehityksessä se on ollut mukana. Lopetuslistalla on tuulivoima, aurinkovoima ja vesivoima. Perusteena lähitulevaisuuden taloudellinen kannattamattomuus.

Usean teknologian rinnakkaisen kehittämisen sijaan Shell aikoo keskittää panoksensa biopolttoaineisiin.

 

Tämä on iso strateginen valinta Shelliltä. Yhtiö keskittyy polttoneisteisiin, sekä niiden jakeluun. Valinta on ymmärrettävä: Maailman infrastruktuuri on täysin polttonesteriippuvainen nyt sekä seuraavan kymmenen viidentoista vuoden aikana. Kysyntä on taattu. Valintaa tukevat Shellin ydinosaaminen ja markkinasuhteet.

 

Toki Shell voi palata myöhemmin esimerkiksi aurinkosähkön pariin. Mutta panosten keskittäminen nyt puhuu selvää kieltä siitä, missä Shell uskoo tekevänsä eniten voittoa seuraavat vuosikymmenet.

 

Aivan toinen asia on pohtia, onko tämä ilmastotoimien ja energiansäästön kannalta hyvä vai huono asia. Se, että panoksia vedetään pois voi hidastaa vaihtoehtoisten energiamuotojen kehitystä. Toisaalta se voi tuoda tilaa uusille toimijoille ja monipuolistaa energia-alan rakenteita.

 

Shellin valinta on tärkeä uutinen. Se kertoo päättäjille, että isojen yhtiöiden päätöksenteossa taloudellinen realismi voittaa korulauseet uusiutuvien energiamuotojen monipuolisesta kehittämisestä. Tämä on hyvä herätys ja tuo toivottavasti realismia päästövähennyksistä unelmointiin.  Shell on laskenut, mitä seuraavan vuosikymmen aikana maailmassa tarvitaan. Laskelman tulos on selvä: Polttonesteitä, valtavat määrät polttoneisteitä.

 

Se tarkoittaa, että Shell ei usko esimerkiksi EU:n asettamien päästövähennys- ja energiansäästötavoitteiden toteutumiseen ja leviämiseen maailmanlaajuisiksi vuoteen 2020 mennessä. Muuten Shellin panostukset olisivat toisennäköiset.

 

Shell ei tule olemaan ainoa energiajätti, joka tekee valinnan realismin ja toiveajattelun välillä. Yhtiö on analyysissään päätynyt siihen, että lähiajan ilmastotavoitteet karkaavat. Fossiilisilla polttoaineilla (ja häviävän pienellä osuudella biopolttoaineita) mennään eikä niiden kysyntää saada merkittävästi hillittyä. Tämä on huono juttu, mutta ei Shellin vika, vaikka yhtiöllä parannettavaa toiminnassaan onkin.

Viro (valtion omistama Eesti Energia puuhamiehenä) suunnittelee uutisten mukaan ydinvoimalaa rannikolleen.

Tarkoittaako tämä sitä, että virolaisten haaveilema voimala on käytännössä neljäs hakemus Suomen ydinvoimapeliin? Ajatus ei liene kaukaa haettu, kun tarkastelee tosiasioita:

- Ydinvoimalan rakentaminen on äärimmäisen kallista.
- Ydinvoimalan rakentaminen on äärimmäisen hidasta.
- Viro kyntää todella syvällä talousvaikeuksissa.
- Viron valtion ja yritysten velkataakka kasvaa reippaasti.
- Jostain pitäisi löytyä sijoittajaryhmä, jolla on viitisen miljardia euroa.
- Valtion kassassa sitä ei todellakaan ole. Siellä on lähinnä vain velkaa. Nyt ja viiden vuoden päästä.
- Pääomistuksen pitäisi kuitenkin jäädä virolaisiin käsiin.
- Takaisinmaksuaika on erittäin pitkä. Rahaa alkaa sitoutua isoja määriä jo vuosikymmen ennen kuin sitä tulee senttiäkään takaisin.
- Sähköä tulisi todennäköisesti yli oman tarpeen, joten vientikuvio pitäisi rakentaa suunnitelmaan mukaan.
- Latvia ja Liettua kyllä tarvitsevat lisää sähköä jo ennen virolaisen voimalan valmistumista, siis ennen vuotta 2022-2026.
- Rahaa naapurimailla on vain kovin vähän. Velkaa sitäkin enemmän.
- Suomi ja Ruotsi ovat ainoita, jotka virolaista ydinsähköä voisivat haluta - ja pystyisivät siitä omalla rahalla maksamaan.

Viro toki tarvitsee puhtaampaa sähköä korvaamaan liikaa päästöjä aiheuttavaa palavankiven käyttöä. Samoin naapurimaat. Mutta kallis hanke herättää silti aivan liikaa kysymyksiä, joihin ei vielä ole uskottavia vastauksia. Ehkä ajatus onkin heitetty ilmaan osana Suomen ydinvoimakuvioita?

Summa summarum, jos toivottua voimalaa ja sen rahoitusta ei kytketä Suomeen (tai Ruotsiin?), se ei ikinä etene. Mutta miksi suomalaiset sijoittajat haluaisivat pistää rahansa tähän hankkeeseen, kotimaisten sijasta?

Ehkä maailmanlaajuinen taantuma on sopiva aika myöntää tosiasiat, jotka on jokaisessa öljy-yhtiössä tunnettu vuosia, mutta joista ei ole haluttu puhua: Öljyn tuotantohuippu on käsillä nyt. Tai se on jo mennyt.

Öljy- ja kaasuyhtiö Total, yksi suurimmista, "varoittaa", että öljyä ei pysytytä koskaan tuottamaan enempää
kuin 89 miljoonaa barrelia päivässä. Totalin toimitusjohtaja sanoo Financial Timesin mukaan, että kyky investoida uuteen tuotantoon on merkittävästi laskenut taantuman seurauksena. Nykyinen ylikapasiteetti katoaa mutta uutta ei saada tilalle, jos öljyn kysyntä palaa kasvu-uralle. Vaikka kasvu-uralle ei päästäisi, Totalkin odottaa nyt kiihtyvää tuotannon laskua vanhoilta, pitkälti ohi tuotantohuippunsa pumpatuilta öljykentiltä.

Voi olla, että Total aloittaa trendin. Nykytaantumasta tulee aika, jolloin muutkin öljy-yhtiöt uskaltavat tulla kaapista ulos.

TILANNE

Globaali  taantuma vähentää enegiankulutuksen kasvua ja kääntää kokonaiskulutuksen erityisesti länsimaissa ainakin hetkellisesti laskuun. Samalla näiden maiden kasvihuonekaasupäästöjen kasvutrendi ainakin hetkeksi taittuu. Ongelmia tilanne ei ratkaise. Pahimmillaan pieni energiankulutuksen notkahdus ja rajusti laskenut polttonesteiden hinta vie huomion pois isoilta kysymyksiltä:

1. Energiainvestoinnit toistaiseksi jäässä: Pitkän aikavälin kasvutrendiin taantuma ei ole ratkaisu, pikemminkin se pahentaa ongelmaa. Investoinnit puhtaampiin energiamuotoihin ovat lykkääntyneet ja monen hankkeen osalta kokonaan jäädytetty. Jos talous palaa tulevina vuosina kasvu-uralle, kasvua ruokitaan samoista energianlähteistä kuin nytkin – ja päästöt lähtevät taas nousuun.

2. Taloudellista toimintaa ei voi millään vähentää: Taloudellista toimeliaisuutta tarvitaan, jotta valtioiden – siis meidän kansalaisten – nyt rajusti kasvavaa velkataakkaa olisi joskun mahdollisuus lyhentää. Vaikka velat jättäisi maksamatta (tuhoisin seurauksin talousjärjestelmälle), on useimmilla länsimailla edessään nykyistäkin rajumpi kilpailu mm. Aasian nousevien talouksien kanssa vientimarkkinoista ja aikaa myöten lisääntyvästi myös maiden sisäisestä palvelumarkkinasta. Lisäksi länsimaita rasittaa väestön ikääntyminen. Tuottavuutta on pakko lisätä, jos yhä pienemmällä työikäisten määrällä pitää huolehtia vanhuksista sekä taantuman jälkien paikkaamisesta.

3. Nykyinfrastruktuurilla mennään: Kaikki tämä vaatii valtavat määrät energiaa, sillä tuotanto on tehtävä pääasiassa erittäin energiaintensiivisellä nykyinfrastruktuurilla (joka on keskimäärin vuosikymmeniä vanha ja erittäin energiasyöppö) – meillä ei kerta kaikkiaan ole rahaa korvata sitä nopealla tahdilla.

4. Väestömäärä jatkaa nopeaa kasvua: Taantuma ei vähennä maailman väkimäärän kasvua. Erityisen nopeaa väestönkasvu on maissa, joiden kyky siirtyä vähempipäästöisiin energiamuotoihin on tällä hetkellä erittäin rajoittunut. Kun väestö kasvaa, kasvaa energiankulutus ja kasvihuonekaasupäästöjen määrä. Ja maapallon väestöhän kasvaa – reilusti yli Suomen väkimäärän verran kuukaudessa, yhteensä 75-80 miljoonaa ihmistä lisää vuodessa. Maailmassa on jo 6,7 miljardia ihmistä.

5. Uudet päästötavoitteet hyviä mutta vasta alkua: EU:n tavoite hillitä energiankulutusta, lisätä uusiutuvien energianlähteiden osuutta ja leikata 20 % kasvihuonekaasupäästöistä vuoteen 2020 mennessä on perusteltu. Se ei toteutuessaan riitä pysäyttämään globaalin energiankulutuksen kasvua eikä ilmaston lämpenemistä. Sen vaikutus lämpenemisen nopeuteen on hyvin vähäinen.

 

MITÄ SE MERKITSEE?

Vastuullisesti toimivat yritykset nostavat energiakysymykset johtoryhmätasolle. Energian käyttö ei ole vain yksi kustannuserä yrityksen tuotantopanoksissa. Energian käyttö on yrityksen ydinprosessi.

Niin kauan kun yrityksillä ei ole aidosti liiketoimintalähtöistä energianäkemystä, energiakysymykset jäävät kustannustasolle (”alennetaan kiinteistömme lämpöenergian kulutusta alentamalla lämpötilaa”) tai tuoteominaisuustasolle (”tämä uusi neliydinpalvelimemme kuluttaa 40% vähemmän sähköä kuin edellinen malli”). Nämä tasot ovat ehdottomasti tarpeen, mutta ne eivät lähimainkaan riitä vastaamaan edellä kuvattuihin energiahaasteisiin.

Energian on kuljettava läpi koko liiketoiminnan ja päätöksenteon. Sen on oltava mukana yrityksen syntyideassa, yrityksen tuote- ja palvelusuunnittelussa, yrityksen palveluiden toimitusprosessissa, yrityksen logistiikassa, yrityksen kumppanuussuhteissa, kaikkialla. Energiajohtaminen(R) tarjoaa tähän meneltelmiä ja työkaluja, joita voi soveltaa kaikilla aloilla palveluista teollisuuteen ja kiinteistöistä logistiikkaan. Niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla.

Nykyinen elämäntyylimme kuluttaa liikaa uusiutumattomia energianlähteitä, törsää monia uusiutumattomia luonnonvaroja ja aiheuttaa liikaa päästöjä. Pieni pintasäätö nykyiseen infrastruktuuriimme (jonka osia yritykset ovat) on ensiapu, mutta ei ratkaise ongelmaa.

Energian käyttö tulee nähdä yrityksen ydinprosessina. Se vaatii ison ajattelutavan muutoksen. Tuo muutos on pakko tehdä.

 

[Energiajohtaminen® on Practics Group Oy:n rekisteröity tavaramerkki.
Tuotamme Energiajohtamisen palveluja yritysten toiminnan ja tuotesuunnittelun tueksi.]

(Tämä kirjoitus on julkaistu Kauppalehden mielipidepalstalla 18.11.2008)

 

 

Energiakriisi muutamassa vuodessa on tosiasia, osoittavat energiajärjestö IEA:n keskiviikkona julkistamat uusimmat ennusteet. Nykyinen energiankulutus- ja tuotantotrendi on järjestön mukaan täysin kestämätön.

 

Finanssikriisin eniten toisteltu hokema on ollut, kuinka raju ”yllätys” ongelmat olivat. Tämä ei saa toistua energiakriisin osalta.

 

Ongelmat ovat isoja. Ensinnäkin, keskeisten energianlähteiden riittävyyteen liittyy suuria epävarmuuksia. Toiseksi, kasvihuonekaasupäästöt eivät IEA:n mukaan nykytoimin vähene, vaan kasvavat hallitsemattomasti.

 

Tulevan energiakriisin ytimessä on öljyn tuotantokyky. IEA julkisti ensi kerran yksityiskohtaisen selvityksen maailman öljylähteiden ehtymisestä. Tulokset ovat rajuja.

 

Suurin osa öljykentistä on jo ohittanut tuotantohuippunsa. Sen jälkeen ehtyminen on hyvin nopeaa. Joka vuosi ne tuottavat keskimäärin 3,4 – 10,4 % vähemmän. Tuotantotilastojen mukaan maailmanlaajuinen ehtyminen myös kiihtyy jatkuvasti.

 

Seurauksena on, että öljyntuotannosta katoaa vuosikymmenessä kolmannes, pahimmassa tapauksessa jopa enemmän. Tämä, ja tämän ennakointi, johtaa uusiin huippuhintoihin sekä saatavuusongelmiin. Se hidastaa talouden kasvuvauhtia erittäin paljon ja kääntää sen useimmissa maissa negatiiviseksi.

 

Koska kaikki taloudet ovat hyvin öljyriippuvaisia (kolmannes kaikkien länsimaiden energiankulutuksesta on öljyä), eikä öljyä voida nopeasti ja laajassa mittakaavassa korvata vaihtoehtoisilla energiamuodoilla, energiakriisi on tosiasia.

 

IEA toteaa, että seuraavan kahden vuosikymmennen aikana pelkästään nykytuotantotason ylläpitämiseksi täytyy löytää – ja, tämä on tärkeää – saattaa tuotantoon usean Saudi-Arabiallisen verran uutta, vielä löytämätöntä ja hyödyntämätöntä öljyä. 

 

Järjestö on virallisesti optimistinen. Kukaan ei kuitenkaan osaa sanoa, missä näin paljon öljyä voisi olla ja miten se saataisiin käyttöön.

 

Todellisuus on karumpi. Tuotantokyky sakkaa nopeasti.

 

Oma näkemykseni on, että saavutimme kesä-heinäkuussa 2008 kaikkien aikojen öljyn tuotantohuipun. Emme tule enää koskaan tuottamaan enempää öljyä.

 

Öljy ei elinaikanamme lopu. Mutta sen väheneminen aiheuttaa seuraavan, maailmanlaajuisen talouskriisin.

 

Ilmastokaan ei tästä pelastu, koska kivihiilen käyttö energianlähteenä lisääntyy nopeasti.

 

Varautumista vaikeuttaa olennaisesti se, että finanssikriisin seurauksena kaikkien alojen energiainvestointeja on jo jäädytetty ja jäädytetään lisää. Öljyn hinnan raju pudotus ja kysynnän väheneminen luovat illuusion, että öljykriisi ei tulisikaan.

 

Energiakriisi ei kuitenkaan ole enää uhkakuva, vaan paraikaa etenevä tosiasia.

 

Nyt on varauduttava. Seuraava iso kriisi ei saa tulla yrityksille ja yhteiskunnalle yllätyksenä.

 

Janne Ruokonen

toimitusjohtaja

Practics Group Oy

IEA ennustaa öljyn kysynnän saavuttavan 106 miljoonaa barrelia päivässä vuonna 2030 (luku sisältää öljyntuotannon oheistuotteet, mm. nestemäisen kaasun). Näin ei tapahdu, koska öljyä ei pystytä tuota määrää tuottamaan.

 

Öljyä ei pystytä tuottamaan vuonna 2030 edes lähellekkään niin paljon kuin sitä tuotetaan tänään.

 

Virallisesti IEA kuitenkin katsoo, että tuotantoa on mahdollista nostaa tuolle ennätystasolle – huima hyppäys nykyisestä noin 85 miljoonan barrelin päivätuotannosta (joka laskee paraikaa kun kysyntäkin laskee). Näkemys nojaa ylioptimistisiin odotuksiin suurten öljyntuottajamaiden tuotantokyvystä.

 

Venäjän tuotantokyvyksi IEA arvioi jopa 9,5 miljoonaa barrelia vielä ennusteensa loppuvuosina. Enimmillään Venäjä on noihin lukemiin kyennyt, mutta ei ole realismia odottaa, että se pystyisi ylläpitämään tuota tuotantovauhtia vuosikausia pitkälle tulevaisuuteen. IEA:n näkemys on superoptimistinen, sillä Venäjän öljyntuotanto ei ole kasvussa, vaan laskussa.

 

Lasku tulee kiihtymään, jos investointeja ei voimakkaasti lisätä.

 

Mikään ei tällä hetkellä osoita, että Venäjällä olisi kykyä laajoihin öljyinvestointeihin. Ei itsenäisesti eikä länsimaisten kumppaneiden avulla.

 

Oheinen artikkeli antaa kuvan niistä vakavista talousvaikeuksista, joissa Venäjä tällä hetkellä on.

 

Venäjä tulee tuottamaan tulevina kahtena vuosikymmenenä huomattavasti vähemmän öljyä kuin IEA toivoo ja ennustaa.

Kaikkia hankkeita ei peruta tai siirretä tulevaisuuteen. Riittävästi kuitenkin, jotta saadaan tosielämästä pontta IEA:n varoitukselle. Järjestöhän varoitti, että investointeja öljyntuotantokapasiteettiin tulee lisätä – ja heti – jotta tuleva kysyntä voidaan kattaa.

 

Neste Oil ilmoitti jo aiemmin siirtävänsä öljynjalostamohankkeensa useilla vuosilla tulevaisuuteen. Nyt Financial Times kertoo öljyalan konsulttiraportista, jonka mukaan jopa neljä viidestä jalostamohankkeesta peruuntuu tai siirtyy.  Raportin mukaan vuodesta 2005 on julkistettu 160 jalostamohanketta. Niistä vain 30 tullaan toteuttamaan.

 

Vielä jalostamoitakin tärkeämpää on seurata uusien öljykenttien hyödyntämistä. Miksi? Koska jalostamotekniikka on tunnettua ja aloitettujen hankkeiden aikataulut ennustettavia. Sen sijaan moni uusi öljylöytö sisältää ”vaikeaa” öljyä, jota joudutaan pumppaamaan hankalissa olosuhteissa. Kustannukset ovat korkeat ja aikataulut epävarmat.

 

Uudet öljykenttäinvestoinnit ovat jo hidastuneet ja jo päätettyjäkin jäädytetään. The Times kertoo artikkelissaan Venäjän öljy-yhtiöiden olevan pahoissa vaikeuksissa. Laskenut öljyn hinta on pakottanut leikkaamaan investointibudjetteja. Uudet hankkeet ovat jämähtäneet nyt routaan. Pahempaa, Venäjällä puhutaan nyt jo vaikeuksista rahoittaa edes nykytuotannon ylläpitoinvestointeja.

 

Tarina on sama muuallakin maailmassa. Harva öljy yhtiö pystyy laajentamaan tuotantoaan helpoissa kohteissa. Vaikeisiin ei löydy investointihalukkuutta.

 

Tämä luo ongelman, joka ei näy vielä pariin vuoteen, mutta purkautuu kun öljyn kysynnän lasku pysähtyy ja kääntyy nousuksi talouden elpyessä. Kuten The Timesin artikkeli sanoo, investointeja tarvitaan jatkuvasti jo pelkästään nykyisen tuotantokapasiteetin ylläpitämiseksi. Kun nämä investoinnit pysäytetään, tuotantokyvyn ehtyminen kiihtyy.

Ensi vuoden kokonaisenergiankulutus tulee Suomessa olemaan alhaisempi kuin vuonna 2008. Taantuma jarruttaa taloudellista toimeliaisuutta niin paljon, että energiankulutuksen kasvu on hyvin epätodennäköistä.

 

Vain kaksi todella pahaa paukkupakkastalvea voisi ylläpitää energian kulutusta nykytasolla.

 

Teollisuus vastaa suuresta osasta energian käyttöä ja on selvää, että ensi kevättä kohti mentäessä teollisuuden tuotantotahti laskee voimakkaasti. Kaikki Suomen tärkeimmät vientimarkkinat ovat vaikeuksissa. Ylipäätään: minne eri valtioiden tukema elvytys purkautuisi vientinä? Kaikki ovat matkalla kohti laskusuhdannetta.

 

Venäjän talous on niin isoissa ongelmissa, että ne alkavat vasta vähitellen paljastua. Rupla kärsii devalvaatiopaineista, luottamus horjuu sekä maan sisäisesti että ulkomaisten toimijoiden ja rahoittajien osalta, suuyritykset ovat varsin velkaantuneita ja finanssikriisi sulattaa nopeasti valtion  kassareservejä.

 

Saksa ajautuu taantumaan, kuluttajien luottamus on heikkoa, lisää ongelmapankkeja odotetaan ja maan oma vienti hidastuu.

 

Ruotsi vaikuttaa päällisin puolin olevan vielä kunnossa. Mutta ongelmia alkaa esiintyä sielläkin. Viimeistä lukua ruotsalaispankkien ulkomaisen luotonannon seurauksista ei ole vielä kirjoitettu ja yrityslainoja on vino pino odottamassa uudelleenjärjestelyjä. Ruotsalaiset tulevat varovaisiksi.

 

Suomen metsä- ja metalliteollisuus laittaa koneita seisomaan. Rakennusteollisuudessa koneita seisoo jo. Kuljetusten kysyntä kääntyy laskuun.

 

Kokonaisenergiankulutus Suomessa pienenee.

Helsingin Sanomat sai STT:n lyhyen sähkeuutisen sivuilleen puoli kolmen aikoihin iltapäivällä. Samoin samaan konserniin kuuluva Taloussanomat.

 

Ei analyysiä, ei toimittajakommenttia. Ei mitään reaktiota.

 

Jopa Hesarin lukijat olivat valppaampia, ja ryhtyivät heti kommentoimaan STT:n uutista, vaikka itse uutisessa ei muutamaa riviä enempää tekstiä ollutkaan.

 

Selvästikään taloustoimituksessa ei oltu valmistauduttu siihen, että IEA:n raportti tulee. Vaikka tiedettiin hyvin, että se tulee juuri tänään ja vaikka sen sisällöstä oli vuodettu median uutisoitavaksi ennakkotietoja. Siksi on turha väittää, että puutulli-ilmoitus olisi sotkenut mahdollisuuden uutisoida IEA:n raportista.

 

Kauppalehti ei ollut saanut asiaa lainkaan uutisoitua klo 17 mennessä, eikä myöskään Talouselämä. Ylen tv-uutisten päälähetys puoli yhdekseltä ei myöskään maininnut asiasta. Kurkkujen käyryyttä koskevasta EU-direktiivistä katsottiin kyllä tarpeelliseksi kertoa.

 

Teeman seuraaminen olisi sopinut erinomaisesti yhteen valtioneuvoston esittämän energia- ja ilmastostrategian kanssa. Energiastrategiahan oli sopivasti eduskunnan lähetekeskustelussa juuri tänään.

 

Puhumattakaan siitä, että tulevasta öljykriisistä varoittaminen on muutenkin aika iso uutinen. Paljon, paljon isompi, kuin puutullit.

 

Taloustoimitusten olisi syytä ryhdistäytyä.

 

Muuten valitellaan taas, kuinka talouden muutokset tulivat ”yllätyksenä”.