Kesän huippuhinnan ($147 tynnyriltä) romahdettuaa nykytasolle alle 60 dollariin, on helppo naureskella Gazpromin johtajalle Aleksei Millerille. Hänhän ennusti kesäkuussa, että öljyn hinta nousee vuonna 2009 peräti 250 dollarin tasolle.

Taantuma pitää huolen siitä, että noita lukemia ei vuonna 2009 nähdä. Eikä vuonna 2010. Öljyn hinta laskee edelleen, eikä öljyntuottajamailla oikein ole mahdollisuutta todella rajoittaa tuotantoa - laskusuhdanteessa ne tarvitsevat kaikki ne tulot, mitä vain pystyvät öljystään kotiuttamaan.  Dollarin kurssi tulevaisuudessa on toki arvoitus, ja vaikuttaa sekin hintaan.

Venäjän valtiovarainministeri Aleksei Kudrin sanoi juuri, että odotuksissa on 50 dollarin tynnyrihinta ensi vuodelle.

Öljyntuotantokyvyn ehtyminen pitää kuitenkin huolen siitä, että ennen ensi vuosikymmenen puoliväliä 250 dollaria on hyvinkin käypä hinta öljytynnyristä. Hinta tulee ennen pitkää ylös. Rajusti.

IEA World Energy Outlook 2008 –raportin Executive Summary aloittaa:

Maailmanlaajuinen nykytrendi energian tuotannossa ja kulutuksessa on täysin kestämätön. Tarvitsemme energiavallankumouksen.

ja jatkaa:

Öljy on maailmalle elintärkeä energianlähde ja pysyy sellaisena vaikka huomioitaisiin kaikkein optimistisimmatkin oletukset vaihtoehtoisen teknologian kehityksestä ja käyttöönotosta. Kasvavaa öljynkulutusta vastaava tuotantokyky, öljyn tuotantokustannukset ja öljyn kuluttajahinta ovat sen sijaan äärimmäisen epävarmoja, ehkä epävarmenpia kuin koskaan aikaisemmin.

 

Nykytrendin mukainen energiankäyttö nostaa hiilidioksidipäätöt ja muut kasvihuonekaasut kohtuuttomalle tasolle. Ilmastopolitiikan saamattomuuden seuraukset ovat shokeeraavia.

 

Hallituksilta, kotitalouksilta ja liike-elämältä edellytetään radikaaleja toimia hiilidioksidipäästöjen alentamiseksi.

Kannattaa ehkä kysyä itseltään:

- Millaisen vallankumouksen olen tehnyt omassa energiankäytössäni?
  Ei siis pienen muutoksen, vaan vallankumouksen.

- Millaisen vallankumouksen työnantajani on tehnyt energiankäytössään?
  Ei siis sisälämpötilan säätämisen astetta tai kahta alemmaksi, vaan vallankumouksen.

Tosiasia on, että emme ole vielä muuttaneet juuri mitään. Suomen ja maailman primäärienergianlähteet ovat samat ja samansuuruiset kuin kymmenen vuotta sitten. Energian kulutus nojaa raskaasti fossiilisiin polttoaineisiin.

IEA:n ennuste lähimmistä vuosista osoittaa, että tilanne ei ole nopeasti muuttumassa paremmaksi. IEA nimittäin ennustaa, että energiankäytön nykytrendiin perustuen ja vuoden 2008 päätökset huomioiden fossiiliset polttoaineet muodostavat vuonna 2030 yhä noin 80 % primäärienergiastamme.

Entä minkä energianlähteen kysyntä on kasvanut nopeimmin - ja tulee ennusteen mukaan kasvamaan nopeimmin? Uusiutuvat? Ydinvoima? Kaasu? Ehei, nopeimmin kasvaa IEA:n mukaan kivihiilen kysyntä.

Sivuhuomautus: Juuri tänään Mauri Pekkarinen piti lähetekeskustelussa puheen (kannattaa lukea) Suomen pitkän aikavälin energia- ja ilmastostrategiasta. Hallituksen esitys menee eduskunnan arvioitavaksi. Esitys sisältää oikeita toimia ja tarkoittaa toteutuessaan isoja muutoksia.

Mutta energiavallankumouksesta ei ehkä tohdi senkään yhteydessä puhua. Ei, vaikka se onkin hallituksen mukaan pisimmälle viety tämän alueen strategia koko maailmassa.

IEA:n tänään julkistama, vuotuinen World Energy Outlook –raportti on ensimmäinen kerta, kun järjestö ottaa nyt esitetyssä laajuudessa esille öljykenttien ehtymiseen liittyvän ongelman. Ehtyminen on nopeaa. Korvaavia uusia kenttiä ei ole tarpeeksi, jotta tuotantoa voitaisiin ylläpitää nykytasolla myös tulevaisuudessa.

Öljyn kysyntä jatkaa kuitenkin IEA:n ennusteen mukaan kasvuaan nykytasolta 85 miljoonasta barrelista päivässä peräti 106 miljoonaan barreliin päivässä vuonna 2030.

Näin paljon öljyä ei kerta kaikkiaan saada perinteisistä öljylähteistä tuotettua. Pelkästään nykytuotantotason ylläpitäminen on valtava ongelma. Ei ole kuin ajan kysymys ennen kuin öljyn tuotanto kääntyy pysyvään laskuun.

IEA olettaakin, että lisääntyvään kysyntään vastattaisiin nesteyttämällä kivihiiltä, nestekaasulla ja öljyhiekan hyödyntämisellä. Biomassasta tuotettu etanoli olisi myös yksi ratkaisu, samoin kuin biomassaan pohjautuva diesel.

On selvää, että IEA:n esittämässä laajuudessa näin ei tule tapahtumaan.

Media on täynnä otsikoita etanolitehtaiden ahdingosta. Tukiaisten varaan rakennettu bisnes ei kukoistakaan ja polttoaineiden hinnan lasku sekä laskeva kysyntä ajavat firmoja konkurssiin. Uuteen kapasiteettiin ei investoida. Ehkä hyvä niin, sillä nettoenergitaseeltaan useimmat etanoliviritykset olivat karmeita.

Kustannuspaineiden ja lykkääntyvien investointien kanssa painitaan myös öljyhiekkabisneksessä. Kivihiilen nesteytys ei sekään lähivuosina skaalaudu pikkukokeiluja pidemmälle.

Moni polttoneisteiden vaihtoehtoinen tuotantomenetelmä on nettoenergiataseeltaan huono. Joudutaan kuluttamaan paljon energiaa, jotta saadaan hieman kulutettua enemmän takaisin. Pahin esimerkki on nykyinen öljyhiekan jalostaminen, joka kuluttaa pöyristyttävän määrän energiaa.

Uuteen, öljylle vaihtoehtoiseen energiantuotantokapasiteettiin investoidaan suhteellisen vaisusti. Missään nimessä nykyinen investointitahti ei riitä täyttämään IEA:n unelmaa siitä, että vaihtoehtoiset energianlähteet paikkaisivat menetetyn öljyntuotantokyvyn.

Kun näin ei tapahtu, on pakko sopeutua polttoneisteiden korkeampiin hintoihin ja rajoitetumpaan saatavuuteen.

Lisäksi energian saannissa on pakko turvautua kivihiileen. Uusiutuvia, ilmaston kannalta järkeviä energianlähteitä ei pystytä nopeasti hyödyntämään riittävän massivisella skaalalla.

Maailman talous jarruttaa nyt niin kovaa vauhtia, että energiankulutuksen kasvu hidastuu hetkeksi nollaan tai sen lähelle.

On hyvin mahdollista, että vuoden 2009 toisella puoliskolla ja vuoden 2010 ensimmäisellä puoliskolla aiheutetaan hiilidioksidipäästöjä ”vain” saman verran kuin niitä tuotettiin 2007. Päästöjen vuosi vuodelta jatkunut kasvutrendi siis pysähtyisi hetkeksi.

Tämä on kaikkien ennusteiden vastainen tilanne, ja osoittaa, millaisella voimalla nyt alkanut taantuma iskee maailmantalouteen.

Päästöt ovat tuolloin edelleen huimasti korkeammalla tasolla kuin on kestävän kehityksen mukaista. Mutta tilanne on silti poikkeuksellinen ja täysin odottamaton.

Kääntyvätkö päästöt noiden vuosien jälkeen laskuun? Tuskin. Näin lyhyellä aikavälillä ei voida korvata päästöjä aiheuttavaa teknologiaa alempipäästöisellä. Jos ja kun taloudellinen toimeliaisuus taas viriää – ja kun öljykriisi vetää magneetin lailla kohti kivihiilen lisäkäyttöä – päästöt eivät lähde lasku-uralle.

Tämä lienee se otsikko, jota media eniten käyttää, kun kertoo tänään julkistetusta uudesta IEA:n ennusteraportista. IEA:n pääekonomista Fatih Birol kertoo, että maailma tarvitsee tuon verran uutta öljyntuotantokapasiteettia – vain pystyäkseen tuottamaan tulevat kaksi vuosikymmentä nykytasolla.

Birolin kommentteja voi lukea mm. The Timesin jutusta.

Ongelma on, että missään ei ole neljää uutta Saudi-Arabiaa. Eikä kolmea. Eikä kahta. Uudet öljylöydöt ovat melko vähäisiä, eivätkä pysty paikkaamaan vanhojen, nykytuotannossa olevien öljylähteiden ehtymistä.

Birolin mukaan luontainen ehtyminen – siis se määrä, jolla öljykentän (nykykalustolla) ylläpidettävä tuotantomaksimi vähenee, vaihtelee eri alueittain 2-11 % välillä vuodessa. Pääasiassa suurimmat Lähi-Idän ja Venäjän öljykentät ehtyvät hitaammmin, ja pienet kentät puolestaan useimmilla alueilla nopeammin.

Pahimmillaan ehtyminen on Meksikossa, Britanniassa (Pohjanmeri) ja Yhdysvalloissa, joissa tuotantokyky vähenee kentästä riippuen jopa noin kymmenen prosentin vuosivauhtia. Se siis tarkoittaa, että alle vuosikymmenessä tuotanto näissä maissa romahtaa totaalisesti.

Tämä on toki tiedetty jo usean vuoden ajan, mutta nyt IEA ensi kertaa tuo asian näin voimakkaasti esille. Tästä huolimatta Birol uskoo, että öljyntuotannon kokonaismäärää on maailmassa mahdollista reilusti lisätä nykytasostakin. IEA näet ennustaa myös, että öljyn kysyntä jatkaa kasvuaan.

IEA:n virallinen kanta on, että tämä ”vain” tarkoittaa, että öljyn etsintään ja tuotantoon on panostettava satoja ja taas satoja miljardeja dollareita lisää rahaa – ja siten ongelma saadaan hallintaan.

Tähän ei juuri kukaan vakavasti otettava öljyalan asiantuntija usko. IEA ei osaa esittää mitään konkreettisia keinoja, miten tämä tehtäisiin.

IEA ei oikein voi myöntää tosiasiaa ja välttelee sanomasta sitä, mikä pitäisi sanoa suoraan. Toisaalta he eivät oikein voi enää pakoilla faktoja, joten virallisissa puheissa karmaisevaa tulevaisuutta osoittavaan dataan yhdistetään paljon toiveikkuutta ja positiivista ajattelua.

Tarvitaan realismia. Joten sanotaan asia nyt tässä niin kuin se on.

Olemme matkalla kohti väistämätöntä öljykriisiä.

Olemme valmistautuneet kriisiin huonosti. Valmistautumista haittaa lisäksi finanssikriisin ja taantuman tuoma öljyn hinnan lasku ja kysynnän heikkeneminen. Se tuo vaarallisen illuusion siitä, että öljy ei ole päähuolenaihe.

Kyllä se on.

...jos sitoutuvat ja toteuttavat kaikki ne päästövähennystavoitteet, joihin EU-maat ovat sitoutuneet ja joihin ne vielä toistaiseksi vakuuttavat seuraavaksi sitoutuvansa.

Espanjan talous on nimittäin pahasti sekä rahoituskriisin että talouskriisin kourissa. Liikkuu ennusteita, joiden mukaan Espanjan työttömyysaste voi nopeasti nousta 20 % tuntumaan, jopa ylikin. (Jutun lähde on Reuters, vaikka sanomalehti Toronto Star ei toki ole paras auktoriteetti Espanjan kansantalouden suhteen. Ajattelemisen aihetta artikkeli antaa.)

Ihan yhtä mahdollista on, että ilmastotavoitteisiin neuvotellaan ”siirtymäaika”. Jos Espanja sellaisen haluaa ja saa, se ei taatusti tule jäämään ainoaksi maaksi, joka näin tekee.

Ilmastotavoitteet käyvät käsi kädessä energiatehokkuuden ja fossiilisten polttoaineiden kulutuksen vähentämisen kanssa. Jos ilmastokysymyksissä luistetaan kansantalouden vaikeuksien nimissä, iskee seuraavan öljykriisin pakottama muutos kahta kauheammin.

Kansainvälinen energiajärjestö IEA ei ole aina osunut napakymppiin ennusteissaan. Se on kuitenkin korjannut niitä jatkuvasti ja harhalaukauksistaan huolimatta arvostettu ja seurattu taho. Huomenna keskiviikkona julkaistaan uusin IEA:n ennusteraportti maailman energiankulutuksen trendeistä.

Raportista on tihkunut huolestuttavia ennakkotietoja. Mm. Financial Times raportoi vuodettuun ennakkoversioon pohjautuen hälyttävän nopeasta öljyntuotantokyvyn heikkenemisestä.

Mikään Suomalainen valtalehti ei näitä ennakkotietoja ja FT:n juttua noteerannut. Olisi ehkä pitänyt.

Jos huomisen raportin luvut pitävät lähimainkaan yhtä vuodetun version kanssa, olemme hälyttävien asioiden äärellä:

- Öljyn tuotantokyky laskee nyt nopeasti. Nopeammin, kuin aiemmin on ymmärretty.
- Korvaavaa öljykapasiteettia ei juuri ole. Uuden löytämiseen on ladattu enemmän toiveita kuin todellisuutta.

- Nykytuotantotasolla pysyminen on vaikeaa, sillä tuotannon jatkuva pudotus vaatisi uusien kenttien käyttönottoa jatkuvana virtana.
- Vaihtoehtoisista energianlähteistä pahin ja suurin on kivihiili. Sen kulutus kasvaa jatkuvasti.

- Kehittyvät maat ovat kasvavan öljyn kysynnän takana. Länsimaissa kulutus pysyy ennallaan tai laskee. Kokonaiskysynnän ennustetaan kuitenkin edelleen jatkuvasti kasvavan.

Rakenteilla oleva, Suomen viides ydinvoimala, on jatkuvasti myöhästynyt. Se on tullut tilaajayhtiölle, rakentajalle, teollisuudelle ja kuluttajalle kalliimmaksi kuin laskettiin.

Nykyinen hallitus antanee siunauksensa lisäydinvoiman rakentamiseen. Tämä tarkoittaa hakijoiden toiveissa joko yhtä, kahta tai kolmea uutta ydinvoimalaa Suomeen.

Todellisuudessa kuudes ydinvoimala voisi olla käyttövalmis aikaisintaan 2018-2020. Se edellyttäisi samanlaista aikataulua, kuin viidennen ydinvoimalan toteutunut aikataulu on.

Seitsemättä ja kahdeksatta ydinvoimalaa tuskin pystytään käytännössä rakentamaan ja rahoittamaan täysin samanaikaisesti kuudennen kanssa. Ne siis valmistuisivat vasta aikaisintaan vuonna 2020 – todennäköisesti selvästi myöhemmin.

Se on liian myöhään. Ne eivät ehkä koskaan valmistuisi.

Olemme vuoteen jo ennen vuotta 2020 niin pahassa öljykriisissä, että valtiot kilpailevat – kulissien takana tai julkisesti – lisäydinvoiman rakentamisesta äärimmäisen kovin ottein. Ydinvoimaa halutaan nopeasti lisää vähän joka paikkaan.

Ydinvoimarakentamisen taitavia yhtiöitä on maailmassa kuitenkin vain muutama. Ne ovat Ranskassa, Venäjällä, Japanissa ja Yhdysvalloissa. Ne tekevät juuri niin kuin niiden hallitukset öljykriisissä määräävät.

Suomen ydinvoimarakentaminen ei silloin ole kenenkään strateginen intressi. Tänne ei riitä rakentajia. Eikä Suomelle ole vaihtoehto, että tänne tulee joku uusi toimija harjoittelemaan ensi kertaa ydinvoimalan pystyttämistä.

Siksi on hyvin mahdollista, että seitsemäs ja kahdeksas ydinvoimala eivät tänne koskaan valmistu. Ne eivät kerta kaikkiaan ehdi, ennen kuin energiakriisi radikaalisti muuttaa sitä nykyistä pelikenttää, jonka varaan rakentamislupia hakevat yhtiöt suunnitelmansa nyt perustavat.

Pahempaa: On ihan mahdollista, että viides ydinvoimala jää Suomen viimeiseksi. Kuudettakaan ei siis ehdittäisi aloittaa tai saattaa valmiiksi. Se olisi kaikkien kannalta todella huono vaihtoehto.

Vielä pahempaa: Voidaan ajatella, että nuo seitsemäs ja kahdeksas ydinvoimala ovat nyt toimivien Loviisan kahden ydinvoimayksikön korvausinvestointeja. Loviisan yksiköthän tulevat nykynäkymillä käyttöikänsä päähän 2020-luvulla. Jos niitä ei pystytä korvaamaan, saattaa käydä niin, että meillä onkin 2020-luvun loppupuolella toiminnassa edelleen vain neljä ydinvoimalaa – kaksi uudempaa ja kaksi vanhempaa. Tai, tohtiiko tätä sanoakaan, vain kolme.

Emme pysty pysäyttämään emmekä olennaisesti nykyvauhdista hidastamaan ilmastonmuutosta.

Tähän johtopäätökseen on pakko tulla, kun tarkastelee tosiasioita.

1. Kasvihuonekaasujen päästöt ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Sopimuksista, kannusteista ja pakotteista huolimatta. Aiotut uudet sopimukset voivat parhaimmillaan pysäyttää maailman päästöjen kasvun, mutta eivät vielä riitä kääntämään niitä laskuun. On epätodennäköistä, että talouksien kriisiytyessä kaikki valtiot pääsisivät yhteisymmärrykseen nopeista ja tehokkaista päästöleikkauksista. Moni valtio ei yksinkertaisesti katso itsellään olevan varaa siihen.

2. Finanssikriisi ja taantuma lykkää hiilidioksidipäästöiltään vähäisten energiamuotojen kehittämistä. Vaikka nyt ei olisi hetkeäkään tuhlattavaksi. Globaalin taantuman kourissa ei EU:n vakuuttelu siitä, että päätetystä linjasta ei tingitä, vakuuta. Yksityiset investoijat leikkaavat. Vanhan kaluston korvaaminen hidastuu. Kaikkialla maailmassa.

3. Maailman öljyriippuvuus ei ole vähentynyt. Kun öljyn tuotantokyky kuitenkin kääntyy laskuun, tilalle on haettava nopeasti riittävän suuria, vaihtoehtoisia energianlähteitä. Tärkein (pahin) näistä on kivihiili. Kivihiilen käyttö energianlähteenä tulee kasvamaan, ei vähenemään. Ilman öljyhuippuakin kivihiilen kokonaiskäyttö maailmassa kasvaa luontaisesti 1-2 % vuosivauhtia. Hiilidioksidineutraalit hiilivoimalat ovat toistaiseksi vain unelma.

4. Ydinvoiman, tuulivoiman ja vesivoiman lisääminen on osoittautunut toistaiseksi hitaaksi. Ei ole mitään syytä olettaa, että finanssikriisin runtelemassa taloudessa investointihalu lähivuosina nopeutuisi.

5. Uusiutuvien energianlähteiden osuus maailman kokonaisenergiantuotannosta on prosentti tai pari. Se saa rauhassa moninkertaistua, eikä sillä silti ole kokonaisuuden kannalta kuin marginaalinen merkitys. Maailman energiantarve on valtava. Uusiutuvat energianlähteet eivät seuraavan 15-20 vuoden aikana riitä täyttämään siitä kuin pienen osan.

6. Jo aiheutetut päästöt vaikuttavat ilmastoon satojen vuosien ajan, vaikka kaikki päästöt heti saataisiin tavoitellulle lasku-uralle.

Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi on tehtävä paljon lujemmin töitä kuin nyt tehdään. Yksilöitä ja yrityksiä on kannustettava ja pakotettava muutokseen nykyistä aktiivisemmin. Silti ylläluetellut tosiasiat on parasta tunnustaa ajoissa.

Kamppailua ilmastonmuutosta vastaan täytyy heti laajentaa kamppailuksi ilmastonmuutokseen ajoissa sopeutumiseksi. Huomio on nyt ollut ilmastonmuutoksen hidastamistoimissa, jotka ovat olleet ja tulevat lähivuodet olemaan hyvin tehottomia. Vähemmälle on jäänyt muutokseen sopeutuminen.

Ilmastonmuutosta ei voi pysäyttää.

Positiivista on, että fossiilisten polttoaineiden käytön kasvu hidastuu tai hetkeksi jopa pysähtyy finanssikriisin ja reaalitalouden sakkaamisen myötä. Mutta tilanne synnyttää enemmän ongelmia kuin ratkaisee.

Finanssikriisi, kysynnän heikkeneminen ja talouden taantuma lykkäävät energiainvestointeja. Yksityiset hankkeet kärsivät rahoituksen epävarmuudesta ja tuottolaskelmat heikentyvästä kysynnästä sekä monen energianlähteen kohdalla laskevasta hintatasosta.

Viikko sitten Saudi-Arabia ilmoitti pohtivansa uudelleen – siis todennäköisesti siirtävänsä – pitkän aikavälin öljy- ja kaasuinvestointejaan.

Jotenkin kuvaan sopii, että venäläiset ovat muutaman viime vuoden aikana onnistuneet karkottamaan maan öljyvaroihin halukaasti investoimaan lähteneet kansainväliset öljyjätit. Samoin isojen öljyvarantojen Irak ja Iran ovat osoittautuneet hankaliksi ja hitaiksi toimintaympäristöiksi. Muutama kuukausi sitten Norjan Statoil joutui vetäytymään öljyhankeista Iranin kanssa, osin Yhdysvaltojen painostuksesta.

Osaamista ja hankkeita ei saada sinne, missä suurimmat varannot ovat. Tämä ei lupaa hyvää maailman öljyntuotantokyvylle. Energiayhtiöiden riskinottohalukkuus laskee.

Sama uhkaa muita energialähteitä. Ydinvoima, kaasu, biopolttoainehankkeet ja vesivoima eivät ole immuuneja energian kysynnän laskulle ja rahoitusongelmille.

Vaarana siis on, että maailman tärkeimmän energianlähteen, öljyn, tuotantokyky kärsii merkittävästi finassikriisistä ja samoin kärsivät vaihtoehtoiset energianlähteet. Samoin kärsii ilmastoystävällisemmän tuotannon saattaminen todelliseksi vaihtoehdoksi.

Maailman väkimäärä ei kuitenkaan ole laskussa, vaan jatkuvassa nousussa. Jollakin energiaa on tuotettava. Kaikkien virallisten ennusteiden mukaan sitä tarvitaan yhä enemmän.